𝚖𝚞𝚜𝚑𝚛𝚘𝚘𝚖 𝚊𝚗𝚝𝚜
\ \ |__/ _ .-. (o_o)(_`>( ) { }//||\\`-'
ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ
Talvella, mielen etsiessä järjestystä ja hallintaa, eksyin tasapainon toivossa hallinnoimaan ulkoista sillä maailman muuttuessa kaoottiseksi sen häirintää pyrkii minimoimaan, eikä siinä tietenkään mitään väärää ole. Helpottaahan se, hetkeksi, niinkuin burana. Älypuhelimenkäytön alasajo.
Isäni pohti, istuessamme lounaalla syömässä vietnamilaisen ketjuravintolan suomalaiseen makuun tehtyjä vietnamilaisia ruokia, sarkastiseen sävyyn uuskieltä. Isä sanoi, että alasajo on levinnyt kaikkialle. Toiminnan alasajo. Kiva sana epäonnistumiselle ja konkurssille. Hallittu alasajo, kuin suunniteltu, hallittu romahdus, joka on siis levinnyt kaikkialle.
Kevään mittaan sopeuduin hallitsemaan hallittua älypuhelinkäytön alasajoani. Sopeutustoimeni onnistuivat kohtuullisesti. Älypuhelittomuus ei tunnu enää missään ja luurin mahdollistaman pakokeinon poisto ohjasi minut häiritsevien asioiden juurelle. En päässyt häiritsevää enää pakoon, maailmaan ja sain katsoa sitä silmiin, peilistä, aamuyön tunteina muiden nukkuessa, illalla päivän reaktioita tulkitessa. Ulkoisen hallinta, siivous ja karsinta ei ole lainkaan huono keino pyrkiä kohti kadotettua rauhaa, kunhan harvennuksen kohdistaa asioihin joilla on pyrkinyt pakenemaan häiritsevää.
Taisin kirjoittaa digiasketismia kuvatessani, kuinka perusluuri taskussa ei ole enää mitään tehtävissä. Täytyy vain olla, ja palaa, sen asian kanssa jota ainaiseen luurin hipeltelyyn pakeni. Tasawwufin, eli suufilaisuuden peruskeino sydämen puhdistamiseen on tehdä aina päinvastoin kuin itse haluaa. Itse ei kestä nähdä itseään, tee siis kaikki nähdäksesi se, tunteaksesi itse. Älä pakene vaan pala.
Minun piti kirjoittaa vanhoista digikameroista. Pyrin siis älypuhelinkäytön hallittuun alasajoon ja ostin perusluurin ja perusluurin kylkeen vanhan digikameran, ja bussikortin, mutta se on toinen asia. Ostin siis vanhan digikameran. En muista enää sen merkkiä ja mallia, mutta se toimi sormiparistoilla, niin vanhan. Kamera söi ladattavat patterit päivässä tai parissa ja oli turhan iso. Tyttäreni halusi sen ja sai. Aloin seurata nettikirppiksen digikamera tarjontaa. Tutkin myytävien mallien teknisiä tietoja ja luin arvosteluita. Parhaissa arvosteluissa oli kameroilla otettuja esimerkkikuvia. Niitä oli kiva vertailla. 2000-luvun alun maailmasta otettuja kuvia jotka näyttivät aivan 2000-luvun alussa otetuilta, nostalgisen pehmeiltä. Etsin siis vanhaa, pientä, aikanaan hyväksi arvioitua ja nykyään naurettavan halpaa digikameraa. Iskin silmäni muutamaan malliin ja aloin odottaa niiden myyntiintuloa. Canonin Ixus 100 IS tärppäsi ensimmäisenä.
Canonin Ixus sarja koostuu pienistä taskuunsujahtavista malleista, aikansa huipuista. Alle sataset ovat jo todella vanhoja, käsittääkseni myös kaikki kaksisatasta suuremmalla mallinumerolla nimetyt ovat hieman käppäisempää tekoa. Kannattaa tutkia myytävien mallien teknisiä tietoja ja lukea arvosteluita. Esimerkkikuvia on kiva vertailla. Valitsin Ixus satasen, koska se tuli myyntiin, ja oli tarpeeksi halpa, kuusikymppiä.
Kamera on hieno, hopeinen ja ihanan pieni. Sitä varten ei tarvitse kantaa laukkua. Minulla ei ollut sille edes suojapussukkaa. Olisi kannattanut olla. Objektiivin rakosiin uppoutui kaikkea mitä taskunpohjalla nyt sattuu olemaan, eikä zoomi toimi enää. Zoomatessa kamera sammuu. Pelkään, että koko kapistus laukeaa hetkenä minä hyvänsä. Kameralla saa kuitenkin hienoja, HD-silmiin tottuneelle, ihanan utuisia kuvia. Eikö HD-televisiot tunnukin liian teräviltä, ei edes todellisuus ole niin terävä, kuin Kalasataman talot, jotka uhkaavat tehdä haavan pelkällä olemassaolollaan. Viiltää todellisuuden auki. Todellisuus on utuinen, tai ehkä vain luulen niin. Olen nimittäin likinäköinen.
Ixus 100:ssa on hyvät säädinmahdollisuudet, automaattisäätö toimii itsekseenkin hienosti. Itseasiassa usein paremmin kuin minä yrittäessäni säätää kuvan valotusta kohdilleen tarkentamalla alueeseen jonka mukaan tahtoisin kuvan valottaa. Päädyn ylivalottamaan kaiken muun.
Ja koska voin, enkä voinut itselleni mitään, hakkeroin rautaa paremmaksi. Latasin kameran muistikortille CHDK:n, eli Canon Hack Development Kitin. Se tuo järjestelmäkameran ominaisuudet pikkuruiseen kompaktikameraan. Niin paljon eri säätömahdollisuuksia, että en ole käyttänyt sitä, koska en osaa. Olen tottunut automatiikkaan, siihen, että insinööri asettelee asiat minulle valmiiksi, tyhmälle älylaitteisiin.
Minulle ommeltiin kankaasta hieno, puuvillainen suojapussukka jossa kantaa kameraani, joka mahtuu taskuuni, koska objektiivin rakosiin siis upposi kaikkea mitä taskunpohjalla sattuu olemaan eikä zoomia voinut enää käyttää. Pelkään, että koko kapistus laukeaa hetkenä minä hyvänsä, joten aloin seurata nettikirppiksen digikamera tarjontaa. Tutkin myytävien mallien teknisiä tietoja ja luin arvosteluita.
Myyntiin tuli pronssinvärinen Canon Ixus 200 IS, paranneltu malli satasesta, jossa on aikansa uutuus, kosketusnäyttö, kuten iphonessa arvosteluissa kerrottiin. Se ei ole yhtä herkkä kuin iphonessa, siis siinä ensimmäisessä, mikä on kuulemma hyvä, koska vahinkohipaisut eivät aiheuta mitään, eikä näytöllä voi oikein mitään tehdäkään, muuta kuin tarkentaa haluamaansa kohteeseen. Muut säädöt tapahtuvat yhä näppäimin.
Odotan nyt uutta kameraani. Myyjä kertoi matkustavansa pääkaupunkiin torstaina tai perjantaina. Hän ei oikein tiedä vielä. Eikä hänellä ole kameraan laturia, hän huomautti. Tarkastin, ja saan ostettua kameran NB-6L-akkuun sopivan laturin posteineen kympillä. En alkanut tinkaamaan laturinpuutteen vuoksi hinnasta, koska myyjä oli tiputtanut hintaa itse jo kaksi kertaa sen jälkeen kun sovimme kaupoista. Hän ei ole maininnut hinnan alentamisesta minulle mitään, enkä tiedä miksi hän alentaa hintaa.
Kun saan kameran, jos myyjä joskus saapuu pääkaupunkiin, laitan sen heti puuvillaiseen suojapussukkaan, ettei sen objektiivin rakosiin uppoa kaikkea mitä taskunpohjalla nyt sattuu olemaan. En usko, että lataan kameraan CHDK:ta, sillä olen tottunut insinöörien ja teknikoiden automatiikkaan. Voin elää sen kanssa, että saan otettua kuvia ilman, että olen paneutunut kameran hienomekaniikan jokaiseen säätimeen ja muuttujaan, jotta tuntisin itseni älykkääksi. En usko, että älyllä on asian kanssa mitään tekemistä. Keskustan poliitikot ovat usein insinöörejä.
Iltaisin luen Haruki Murakamin Ensimmäistä persoonaa sillä olen sopeutunut hallitsemaan älypuhelinkäytön hallittua alasajoa. Sopeutustoimeni ovat onnistuneet kohtuullisesti. Zoomia ei tosin voi enää käyttää.
Canon Ixus 100 IS:llä ottamiani kuvia
CHDK, Canon Hack Development Kit
Bix on kirjoittanut monta mielenkiintoista juttua digikameroista
Digiasketismi
ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ