𝚖𝚞𝚜𝚑𝚛𝚘𝚘𝚖 𝚊𝚗𝚝𝚜
\ \
|__/ _ .-.
(o_o)(_`>( )
{ }//||\\`-'
ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ
”Kauas ovat jääneet ajat, jolloin koulutus ja siisti toimistotyö toivat elämään turvaa. Tuotannolliset murrokset ja työpaikkojen uudelleenjakautuminen, myöhäiskapitalismin luova tuho, saavat myös valkokaulustyöläiset ja keskiluokan pelkäämään asemansa ja elämäntapansa puolesta.” – Antto Vihma
Olen pitkään ajatellut, että kapitalismi perustuu menettämisen pelolle, ja ehkä niinkin. Menettämisen pelko saa tappelemaan kanssaihmisiä vastaan, jotka muuttuvat tällaisessa tarinassa uhaksi, toisiksi jotka uhkaavat viedä sen mitä sinulla on. Väitän, että kapitalismi perustuu kuitenkin pääasiassa rakkauden puutteelle. Ihmisiltä puuttuu tunne pysyvästä hyväksynnästä, tunne siitä, että he ovat hyviä ja rakastettavia koska vain ovat ilman, että sitä tarvitsee todistella.
Siksi ”Linkedinissä pitää osoittaa herkeämätöntä aktiivisuutta, sillä tehostukset, ulkoistamiset, uudelleenjärjestelyt ja yt-neuvottelut voivat alkaa huomenna. Näin koko palvelu täyttyy levottomasta itsebrändäämisestä ja väkinäisistä onnitteluista”, kuten Antto kirjoittaa.
Huomatkaa minut, minäkin olen hyvä, minäkin olen hyödyksi taloudelle, älkää hylätkö minua. Koska kapitalismissa ihmistä ei rakasteta vaan heillä käydään kauppaa. Ellet ole hyödyllinen taloudelle, sinut hylätään.
”Sosiologisessa ajattelussa tämä [taloudelliseen vaihtoon kykenemättömyys] merkitsee sosiaalista kuolemaa: ihmistä ei enää tunnusteta täysin ihmiseksi laajemmassa yhteiskunnassa. Erään teoreettisen näkemyksen mukaan globaali kapitalismi tuottaa järjestelmänä tällaisia “ylimääräisiä” ihmisiä, jotka voisivat järjestelmän kannalta yhtä hyvin olla kuolleita.” – Emmi Huhtaniemi
Kapitalismia on niin vaikea korvata muulla juuri siksi, että se ei rakasta ehdoitta vaan käy hyväksynnällä kauppaa ja sen rakkaudenosoitus on raha, mahdollisuus osallistua kapitalismiin, olla täysin ihminen, hyödyllinen sille. Eikä sille riitä mikään, ikinä. Et ole koskaan tarpeeksi tuottava ja hyödyllinen. Mutta ilman sen rakkauttakaan ei voi elää, koska ilman sen rakkautta jää yksin ja kuolee, menettää kaiken, koska ei ole enää mitään muuta kuin se. Talous, yhteinen vene joka uhkaa upota ellet souda lujempaa, ole rakkauden arvoinen.
Menettämisen pelko tuntuu olevan sitä voimakkaampi mitä tiukemmin maallinen omaisuus on imenyt mukaansa. Saavutetut edut täytyy säilyttää sillä muuten on epäonnistunut, huono ihminen.
Huomasin tuon pelon tunteen tänä kesänä kun aloitin pitkästä aikaa kokopäivätyöt. Itse, viettimieli, alkoi ottaa kierroksia ja etsiä huolen aiheita. Kaikki romahtaa ja viedään kuitenkin, varaudu, pelasta minut, itsesi. Pidä kiinni siitä mitä olet saanut. Itsen ajatukset olivat järjettömiä tilanteessa jossa tuloni olivat juuri lähes kaksinkertaistuneet köyhyysrajalta. Ei ollut mitään hätää, päinvastoin asiat olivat oikein hyvin. Alhamdulillah
Itsen pelkoja ja kuiskuttelua oli mielenkiintoista seurata. Kuinka se tarttui heti niin hanakasti maalliseen asemaan, painui maahan ja pelkäsi, että sen itse omalla erinomaisuudellaan ansaitsema asema viedään siltä. Tuntui, että köyhänä sen kanssa oli helpompaa. Se pysyi paremmin paikallaan eikä alkanut isotella. Köyhällä ei ole mitään menetettävää, eikä itse luule itsestään liikoja. Tietää paikkansa. Asioita tulee ja asioita menee eikä mikään maailmassa ole pysyvää. Olet kuin taivaan lintu joka herää uuteen päivään tyhjä taskuna luottaen, että elämä kannattelee. Olet onnellinen ja tyytyväinen, kun saat ruokaa ja suojaa, elät. Anna itselle vähän rahaa ja statusta niin se yrittää tarrata siihen kiinni ja tehdä katoavasta pysyvää. Jännä elukka, typerä, ihmisten jumalakseen nostama itse.
Antto Vihman kirjoitus keskiluokan kasvavista peloista muistui mieleen lukiessani Danielin peloista siitä kuinka kaikki tulee todennäköisesti menemään katastrofaalisesti pieleen. Keskiluokalle katastrofi ei tarkoita kuitenkaan ilmastonmuutosta ja elinkelpoisen planeetan tuhoutumista, eikä edes sotaa vaan työttömyyttä, köyhyyttä. Epäonnistumista hyödyllisenä, rationaalisena ihmisenä. Sosiaalista kuolemaa kapitalismin leikkikentällä.
Eikä suurin uhka ole elämää syövä jatkuva kasvu, totalitarismi ja kaiken militarisoituminen vaan tekoäly. Daniel kirjoittaa kuinka teknologiasektorilla on korvattu jo nyt paikoin puolet ihmisistä tekoälyllä, eikä läpimurtoa ihmisten korvaamiseksi ole vielä edes tehty. Myös Antto kirjoitti, että Linkedin-toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden työttömyys johtuu digitalisaatiosta, eikä AI ole vielä edes iskenyt. Korkeakoulutettujen työttömyys ei ole suhdanteesta johtuvaa vaan teknologiasta, siitä, että yritysten tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon voittoa, jotta ne olisivat hyviä ja parhaita, ja johtajat ja sijoittajat tuntisivat itsensä hyviksi ja rakkauden arvoisiksi. Työntekijät ovat heille rakkauden uhka, ylimääräinen tuotannontekijä ja menoerä josta täytyy päästä eroon. Hyödyttömiä ja siksi hylättäviä. Huonoja, ihmisiä.
Danielin Pohjois-Ameriikan tilannetta kuvaava kirjoitus oli sen verran jännä, tuo työttömyyden apokalyptinen katastrofaalisuus, että etsin huvikseni tietoa Suomen tilanteesta.
Tuukka Törmänen kirjoittaa kandityössään Keynesin lanseeraamasta teknologisesta työttömyydestä kuvauksena tilanteelle jossa uusi tekniikka tuhoaa ammattikuntien tarpeellisuuden. Teollinen vallankumous on esimerkki suuren mittakaavan mullistuksesta jossa käsityöammatit tuhoutuivat ja korvautuivat liukuhihnatyöllä.
”Sama trendi jatkuu myös tekoälyn kohdalla. Tällä kertaa työpaikat eivät lähdekään pelkästään matalapalkkaisista manuaalisista työtehtävistä vaan rutiininomaisista ja tarkkuutta vaativista tehtävistä, kuten palkanlaskijat, analyytikot ja myyjät, sekä erilaisten koneiden ja autojen kuljettajat.
Tyypillistä näille työtehtäville on, että ne tehdään suurelta osin sähköisissä järjestelmissä, kuten tietokoneissa ja ajoneuvoissa. Tekoälyn on helpompi hallita sähköisillä päätteillä tapahtuvaa työtä kuin fyysisessä maailmassa tapahtuvaa työtä. Matalasti palkattuihin fyysisiin ammatteihin ja korkeasti palkattuihin ammatteihin tekoälyn kehitys ei vaikuta yhtä paljon työpaikkoja vievänä voimana.”
Eli ruutujen loisteessa tehtävä toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden työ pyritään korvaamaan tekoälyllä kuten käsityöläisyys aikoinaan. Toimihenkilöitä ja asiantuntijoita on Suomessa aika paljon. Tilastokeskuksen mukaan,
”Yhdessä ylempien toimihenkilöiden kanssa toimihenkilöiden joukko kattoi noin 61 prosenttia kaikista työllisistä.”
Osuus vastaa miljoonaaviittäsataakahdeksaakymmentätuhatta ihmistä. Heidän työpaikkansa niin sanotusti lähtee, tai se on ainakin toive. Sillä se on taloustieteilijöiden mukaan suuri mahdollisuus, ja tekoäly luo kyllä uusia työpaikkoja. Törmäsen mukaan kuitenkin lähinnä tekoälysektorille jossa siis pohditaan tälläkin hetkellä kuumeisesti kuinka kaikista muista työntekijöistä päästäisiin eroon, tuhottua työpaikat luovasti, jotta kilpailukyky ja tuottavuusloikka ja niin edespäin, jotta pääomasijoittajat ja heidän alhaisensa, yritysjohtajat, saisivat tunteen, että he ovat onnistuneita, hyviä ihmisiä, rakkauden, rahansa ansainneita.
Valtava pelko leviää. Rakkauden menettämisestä. Ensin annetaan ja sitten se uhataan viedä vaikka et ole tehnyt mitään väärin vaan kaiken juuri niin kuin piti. Epäreilua. Pistää vihaksi. Itsen tekee mieli ja se haluaa, ja tällaisen itsen tunnon loukkauksen jälkeen se haluaa kostaa, ellei vain lyö liinoja kiinni ja masennu hylkäyksen tunteeseensa. Ehkä juuri siksi kapitalismin kriisit johtavat Antonkin uumoilemiin autoritaaristen liikkeiden ja johtajien nousuun, kostajan, joka laittaa syylliset ja rakkauden pettäneet tilille vääryydestä. Kapitalismin ja autoritaarisuudenhan sanotaan kulkevan käsikädessä ja keskiluokan olevan aina se joka nostaa diktaattorit valtaan. Katkeruuden kiroista, grudge, tehdään kauhuelokuvia.
Tällaisia mietin samalla kun olen uudessa, maallistakin turvaa suovassa elämäntilanteessani pyrkinyt tyhjentämään sydäntäni itsen pelosta, maallisesta joka tulee ja menee ja jossa mikään ei ole pysyvää. Vain siihen tarrautuminen sattuu ja johtaa harhaan, pelkoon ja vihaan, vetää puoleensa, maahan. Pyrkinyt päästämään irti ja luopumaan hakeutumalla lähemmäs Rauhaa. Pyrkinyt keskittymään harjoitukseen mielen laukatessa. Katunut ja ylistänyt kiitoksin. Parhaani mukaan, askel kerrallaan, sen minkä voin. Inshallah, Hän on minulle armollinen.
Itsen esiin nostama menettämisen pelko on ollut antoisa tilanne, kuin lahja. Sen lisäksi, että se suojasi helpotusta helposti seuraavalta ylemmyyden tunteelta ja sen harha-askelilta, itse tuli esiin. Pelko, ja sen tarinat. Siinä, niiden keskellä, kuiskuttelua, täytyy yrittää vain olla. Odottaa, että pelko hälvenee, olla reagoimatta ja astumatta harhaan. Vaikeaa.
Suufit rakastavat vaikeuksia, koska ne ovat vaikeita itselle. Se, kun Jumala rutistaa sydäntä ja halaa niin, että tuntuu ja jos kestät kitkerän lääkkeen kärsivällisesti ja pysyt suoralla tiellä lain ja neuvojen rajoissa, sydämen ohjauksessa järjen käskyin keskitien tasapainoa toteuttaen vaikeuksia seuraa helpotus. Hän päästää irti ja vapauttaa sinut aiemmasta, kohoat lähemmäs vapautta. Hän päästää irti siitä mihin itse tarrautui ja luuli tarvitsevansa. Näet huntujen harhojen taakse, että et luovu kahleista luopuessasi mistään vaan saat aina enemmän. Pääset lähemmäs ja jos olet kiitollinen, Hän antaa enemmän kuin osaat kuvitella, tavoilla joita et usko mahdollisiksi, koska Hän rakastaa sinua ja haluaa sinut kokonaan. Qadiri-suufiveljeskunnan perustaja Sheikkien sheikki Abdul Qadir Geilani, olkoon Jumala häneen tyytyväinen, kirjoitti 1000-luvulla, että suufit surevat ja pelkäävät tehneensä jotain väärin ellei jokainen päivä tuo tullessaan vaikeuksia joilla Hän puhdistaa polttaen sydäntä erheistä ja kohottaa lähemmäs, Rauhaan.
Se on todella vaikeaa, suuri työ ja kamppailu itseä vastaan, loputon vaellus joka muuttaa elämän ihmeelliseksi rakkaustarinaksi jossa maalliset tapahtumat ja teot muuttuvat toissijaisiksi, välineiksi lähestyä näkemällä itsen, oppien toimimaan kauniimmin ja epäitsekkäämmin, varovasti, välttäen vääryyksiä ja tekemään aina oikein Hänelle jota rakastat, ja jos Hän suo, Hän ottaa luotetuksi ystäväkseen tyhjentäen sydämen maallisen pelosta täyttäen sen vain Hänellä, Kauneudella, Rauhalla. Ikuinen turvapaikka.
Itseen uskova asiantuntija osaa tässä kohtaa muistuttaa, että markkinat ovat tällaisesta puheesta hyvin huolissaan. Itsen halujen ja pelkojen rationaalisuuteen uskova, ja niitä alitajuisina lakeinaan totteleva, itsen jumalakseen nostanut yhteiskunta pitää pysyvää rakkautta joka ei halua mitään vastalahjaksi ja sen tavoittelua hulluutena, ja kapitalismissa hullut jätetään heitteille, hyödyttömät. Maallinen jättää aina. Maallisen maailmassa ihmisen tulee jatkaa karkeilla työkaluillaan mitattavan, todelliseksi luulemansa rakkauden kasaamista, sillä muuten vaarana on, että kuolee. Lisää tavaraa ja rahaa, todisteita omasta hyvyydestä, katsokaa minua, katsokaa mikä valtava kasa rakkautta minulla on, velaksi ostettua, ja kuolee. Rakkauden rahaan vaihtanut ihminen ja yhteiskunta. Menettävät kaiken. Aina. Itse. Ilman, että saavat koskaan kokea sitä mitä tavoittelivat, koska eivät uskoneet vaikka neuvottiin, ylpeyttään, itsen orjat. Loputon kärsimys ilman rakkautta.
Hän suojelee. Rakastavin.
Ja jos Jumala suo, Hän ohjaa hylätyt ja orvot luokseen. Ohjaa vaikeuksin oikeaan, ikuiseen turvaan. Meitä on reilu kaksi miljardia, jumalanhullua, vaeltamassa kohti Häntä opetellen rakastamaan paremmin ja paremmin sydäntä maallisen peloista puhdistaen. Rukoillen, hakaten halkoja ja kantaen vettä, kaivaten vain Hänen luokseen. Rakkauteen, joka vain antaa ja antaa pyytämättä mitään takaisin. Eikä tekoäly voi meille mitään, vain Hän voi.
”Oi Allah, etsin turvaa suopeudestasi vihaltasi. Etsin suojaa anteeksiannostasi rangaistukseltasi. Etsin suojaa Sinusta Sinulta. En kykene laskemaan ylistystesi määrää. Olet kuten olet Itsesi ylistänyt.”
Antto Vihma, Linkedin näyttää, kuinka epävarmuus ja pelko leviävät keskiluokassa
Emmi Huhtaniemeä lainattu artikkelissa, Väärinpäinkävelyn taito
Daniel Miessler, I’m Worried It Might Get Really Bad
Tuukka Törmänen, Tekoälyn kehittymisen vaikutus suomalaiseen työelämään (pdf)
Tilastokeskus, Työelämä tilastoina
Sheikki Abdul Qadir Geilani, olkoon Jumala häneen tyytyväinen, Removal of Cares (youtube-äänikirja)
Sheikki Abdal Hakim Murad, How to be awliya [trusted friend] of Allah (youtube)
Rakkaustarina
Qunoot Al-Witr
ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ