𝚖𝚞𝚜𝚑𝚛𝚘𝚘𝚖 𝚊𝚗𝚝𝚜
\ \
|__/ _ .-.
(o_o)(_`>( )
{ }//||\\`-'
ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ
Veikkaan, että se oli 2002. Silloin tein ensimmäisen nettisivuni. Opettelin kirjoittamaan html-koodia ja julkaisin html-tiedostot internettiin. Olin tutustunut internettiin vasta pari vuotta aiemmin. Selaillut maailmaa Metsätalon atk-luokassa.
Kotisivuni oli azurin tai ehkä amiraalin sininen ja kirjoitin sen alasivulle blogia. En tosin vielä tiennyt, että pieniä, erillisiä kirjoituksia kutsuttiin blogiksi ja blogipostauksiksi. Olin törmännyt tällaiseen uuteen tapaan käyttää internettiä ja tykkäsin siitä. Lisäsin uusia kirjoituksia, blogipostauksia, yhdelle kasvavalle html-tiedostolle erotellen ne <h2>-tageilla toisistaan. Kirjoitin matkoistani. Sitten tuli Blogger, myöhemmin Wordpress ja nyt olen palannut alkuun.
Siirsin kotisivuni, en jaksa muistaa monesko kotisivu on menossa, mutta siirsin sen vihdoin html-aikaan.
Olen vuoden aikana ihaillut ihmisten erilaisia, yksinkertaisia nettisivuja. Pieniä sivuja pikkunetissä kaiken metelin ulkopuolella. Kuinka nuo pienet toisiinsa yhdistyvät saarekkeet tuovat ihmisten persoonallisuudet esiin, niin pienin merkein. Se kuinka järjestät sisällön, sivun värimaailmalla, tavoilla käyttää koodia, leikitellä sillä, ilman, että itse sisältö kärsii. Parhaimmillaan sisältö korostuu ja saa uusia vivahteita.
Löysin ensin Gemini protocollan, todellisen nettimaailman kapinallisen joka karsii koodista kaiken turhan, jopa http-protokollan. Sitten löysin NoCSS-klubin, 250kb clubin ja näiden loputtoman erilaiset jäsensivut. Halusin mukaan.
Poistin jo valmiiksi yksinkertaisesta kotisivustani css-tyylit ja sen yhden ison kuvan jossa seisoin kymmenen vuotta sitten Holstinvaaran aarnimetsässä. Siirsin blogini raskaasta wordpressistä pikkaraiselle html-tiedostolle. Erillisiin blogipostauksiin lisäsin kahdeksan tyylikuvausta tukemaan html-tiedostojen luettavuutta. Miksi tehdä asiat vaikeiksi niille muutamille, jotka haluavat juttujani lukea.
Puuhatessani sen saman ilon, kun silloin, nähdessäni koodini muuttuvan ihmeellisesti kaikkien, ympäri maapalloa saavutettavaksi nettisivuksi, kuin pieneksi taideteokseksi, ja kuinka sitä sai muuteltua ja muokattua pienin vedoin loputtomasti. Kuinka paljon olikaan vielä opittavana.
Ja sitten tämä huvittava vapauden tunne. Oma pieni, oman näköinen nurkkaus netissä sisäänkirjautumismuurien ja tiedonkeruun ulkopuolella. Vapaus
Tuntuu, että olen osa yhteisöä, sellainenkin tunne. En tunne muita yhteisömme ihmisiä, mutta meissä on jotain samaa, kaipausta, ja saan ihastelen heidän versioitaan internetistä, millaiseksi he ovat sen muotoilleet. Kuinka he ovat koritelleet vapaan internetin yksinkertaiseksi, hauskaksi, itseironiseksi, sillä leikitteleväksi ja olen pannut merkille, että koodarivelhojen kotisivut ovat usein niitä yksikertaisimpia, vain muutama rivi pelkkää html:ää, pelkkä txt-tiedosto. Kuin kapinana, kaipauksena vapauteen, alkuun.
Small-net
Smallwebb
Smolweb guidelines
Smolweb validator
No CSS Club
250kb Club
Oma nettisivuni sain inspiraatiota erityisesti heiltä, kiitos siitä:
Chris Koehnke's Webpage
Youngmo's Website
dazlab.uk | Blog
# Thricegreat's Webpage
DON'T USE CSS
This is still a motherf**ing website.
ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ