𝚖𝚞𝚜𝚑𝚛𝚘𝚘𝚖 𝚊𝚗𝚝𝚜
\ \
|__/ _ .-.
(o_o)(_`>( )
{ }//||\\`-'
ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ
Mietin junassa matkalla töistä töihin miksi olen ollut niin väsynyt.
Havahduin kuinka isoja muutoksia on käynnissä samanaikaisesti. Joskus sitä lukkiutuu sellaiseen oloon, tiedätkö, että tekee vaan. Ehkä juuri silloin, kun on erityisen haastavaa. Ja haastava on hirveä sana. Sitä käytetään korvaamaan vaikeudet. Niitä ei kai saisi olla. Mutta välillä on, ihan itse aiheutettuja ja niiden läpi mennäkseen, ainakin itsellä, mieli suojelee itseä sulkeutumalla kuin johonkin tunneliin ravihevosen silmälaput päällä puskemaan sen vaikeuden läpi kunnes selviää toiselle puolelle. Sivuille vilkuilun välttelyn vaarana on, tai ehkä vauhtisokeuden, en oikein tiedä mikä kuvaisi sitä tiedostamatonta tilaa hyvin, mutta vaarana on juuri se itse, että kun sitä ei tiedosta, sen hätää ja jatkuvaa jännitystilaa, sitä valtavaa äärisuoritusta johon itse käyttää kaikki energiansa, tai se muka kuolee. Ei ymmärrä levätä. Kärähtää. Antaa itsen viedä kaiken omien harhojensa takia. Siitä se väsymys kertoo. Se yrittää sanoa, että huili nyt hyvä mies, kato mitä olet puuhaamassa, ihan itse itselle.
Tänä keväänä, juuri nyt, elämässäni on tapahtumassa kolme isoa muutosta olemisen tavoissa ja ne kaikki kolme liittyvät suurimpaan kipukohtaani, siihen mitä itse pelkää eniten. Itse ei kykene rauhoittumaan ja uskomaan. Uskomaan, että kaikki on hyvin, että riittää, kun on tehnyt parhaansa. Hän järjestää loput juuri niin kuin kuuluu, aina parhain päin, inshallah. Itsen epäusko, kapina ja pelko täyttää mielen jatkuvalla huolella ja jossittelulla, aivan kuin olisi hätä.
Se asettaa itsensä kaiken syyksi, uskoen itseensä, luullen, että se kykenee suunnittelemaan ja vaikuttamaan todellisuuteen, siihen kuinka asiat ovat. Se haluaisi, että asiat ovat kuten se luulee tietävänsä parhaaksi. Sen suunnitelmien, kuvitelmien ja päiväunien paljastuessa haaveiksi se syyttää itseään, että se ei osannut, tai muita, jotka eivät tajunneet kuinka asioiden kuului mennä.
Itsen maailman halu on loputon, eikä se tiedä mitään. Pieni ja pelokas.
Astafirullah. Maailma on ihmeellinen ja Hän opettaa itsestä. Tekee sen näkyväksi vaikeuksin, pelokkaan pelottelijan, kuiskailijan. Katson itsen hätää kertoen sille,
HasbijaAllahu Laa ilaaha illa
Allah riittää minulle, ei ole toista palvonnan arvoista kuin Hän. Käsken itseä pysähtymään, polvistumaan, painamaan päänsä Suunnittelijan ja Tekijän edessä. Muistamaan vain Hänet, kuullen vain Hänet, Ikuisen turvan kuiskailijoita vastaan.
Allah is sufficient for me dua
ᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳᅳ